Naistenpäivä - mutta missä on miestenpäivä, ja muita ajatuksia
Naistenpäivä, kertauksen vuoksi.
1909 Yhdysvalloissa järjestettiin Naisten päivä vastauksena New Yorkin tekstiilityöläisten lakkoihin.
Vuonna 1910 Kööpenhaminassa saksalainen sosialisti Clara Zetkin ehdotti, että varattaisiin pysyvästi päivä sille, että naiset saavat äänensä kuuluviin.
Päivän tarkoituksena oli alunperin edistää naisten äänioikeutta ja naisasialiikettä.
Nykyisin naistenpäivän tarkoitus on juhlia naisten taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen aseman kehittymistä ja kiinnittää huomiota siihen, mitä täytyy vielä tehdä, jotta sukupuolten välillä vallitsisi todellinen tasa-arvo.
YK valitsee joka vuodelle oman teemansa, jolla kiinnitetään huomiota juuri tiettyyn ongelmakohtaan.
MUTTA MISSÄ MIESTENPÄIVÄ???
Kansainvälistä miestenpäivää vietetään 19.11. Voitaisiin myös todeta, että 364 päivää vuodesta ovat vähän niin kuin miestenpäiviä.
(Jos epäilet edellistä: Hyvää lukemista: Näkymättömät naiset: näin tilastot paljastavat, miten maailma on suunniteltu miehille)
MIKSI EI SITTEN OLE TASA-ARVON PÄIVÄÄ???
Tasa-arvon päivää vietetään Minna Canthin päivänä, 19.3.
Kun nämä tärkeimmät kysymykset on ohitettu, mennään asiaan:
Miksi naistenpäivää vietetään?
Lyhyt vastaus: Tasa-arvoa ei ole saavutettu.
Pitkä vastaus: Alla satunnaisia otteita asioista, jotka ovat seurausta ajattelumallista, jonka mukaan n. puolet maailman asukkaista on vähempiarvoisia ihmisiä, koska eri genitaalit*.
Yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään.
Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naiselle.
Naisia syyllistetään yhä heihin kohdistuvasta seksuaalisesta (ja muustakin) väkivallasta.
Maailmassa kuolee lähes 47 000 naista vaarallisen abortin seurauksena vuosittain.
Naisilla on edelleen päävastuu lasten hoidosta, eikä perhevapaita jaeta tasaisesti: Vanhempainvapaata käyttää vain 1-3 % isistä, luku ei ole muuttunut sitten vuoden 1995.
Naisten ansiot ovat Suomessa keskimäärin 16 prosenttia miesten ansioita pienemmät, maailmanlaajuisesti palkkaero on 22 prosenttia.
12 miljoonaa tyttöä joutuu lapsiavioliittoihin ennen kuin on täyttänyt 18 vuotta.
Naisten osuus kansanedustajista on maailmanlaajuisesti vain noin neljännes.
Yksi kolmasosa radiossa, lehdissä ja televisiossa esitetyistä ihmisistä on naisia.
USA:ssa ammattilaisjalkapalloilija (nainen) ansaitsee noin 20 000 vähemmän vuodessa, kuin jalkapallostadionin huoltomies.
Nykyisellä tahdilla vie 130 vuotta saavuttaa sukupuolten tasa-arvo politiikan korkeissa asemissa.
Vuonna 2021 n. 453 miljoonaa tyttöä ja naista elää alle 1,5 eurolla päivässä.
Naisten riski työpaikan menetykseen pandemian seurauksena on 19 % korkeampi kuin miesten.
Nämä ovat vain joitain mainintoja.
*Genitaalit eivät määritä sukupuolta, eikä kaikilla naisilla ole vulvaa, eikä kaikki vulvalliset henkilöt ole naisia.
Tasa-arvoa ei ole saavutettu
Kaiken tämän pohjalla on perusoletus, että nainen on alempiarvoinen ihmisenä. Vaikka tätä ei enää lukisi laissa tai huudeltaisi avoimesti kadulla, siitä juontaneet arvot, tavat ja ajatusmallit näkyvät kaikilla elämän osa-alueilla ja numeroina tilastoissa - edelleen. Koska kyseessä on huomaamatta opittu ajatusmalli, myös naiset itse ovat itse sisäistäneet tämän osaksi käsitystään normaalista maailmasta ja sitä on myös meidän vaikea huomata. Itsestäänselvyyksiä ei tavata kyseenalaistaa.
Se, että epätasa-arvo on normaalia ja yleisesti hyväksyttyä, näkyy mainiosti mm. näissä kommenteissa: "Kyllähän täällä Suomessa naisilla asiat on tosi hyvin" tai "Kyllähän näissä asioissa on edistytty tosi paljon". Näillä argumenteilla katse käännetään pois siitä, että tasa-arvoa ei todellakaan ole saavutettu, ja tuntuu hankalalta puhua tästä asiasta, joten keskitytään nyt vaan näihin positiivisiin juttuihin. Klassinen roskat maton alle -case.
Seksuaaliväkivallasta puhuminen = “paasaamista”
Mulle usein naureskellaan, kun “paasaan” näistä epäkohdista. Silloin mietin, miten kaukana naureskelija itse kokee olevansa ko. ongelmasta, kun sille voi nauraa noin kevyesti? Naurattaako sua se, että en uskalla 40-vuotiaanakaan kävellä pimeällä, tai se, että olen joutunut varomaan ahdistelijoita 4-vuotiaasta, vai kenties se, että mua on kuristettu kotonani, vai se, että poikaystävä raiskasi, vai se, että 17-vuotiaana vaihtariperheen setä soitteli läähätyspuheluita ja kurkki mun makuuhuoneeseen, vai ehkä se, että käveltyäni 12 tuntia mutavyöryssä Ecuadorissa meidät pelastanut autokuski työnsi kätensä mun haaroihin? Nauraminen tosin usein kertoo myös äärimmäisestä epämukavuudesta jonkun asian äärellä. Ja tosiasiassa kukaan ei ole ulkona tästä kuviosta - myöskään miehet, mutta ei mennä siihen nyt.
Otetaan vielä yksi klassikko aihepiiristä: Kannatan tasa-arvoa, mutta kyllä johtopaikoille kuuluu ne, keillä on siihen parhaat taidot. Miten nämä parhaat taidot saavutetaan, jos maailma on rakennettu sille oletukselle, että kyvyt ja taidot, joita johtavissa asemissa tarvitaan, liitetään miehiin? Tai, kun monissa paikoissa tytöillä ei ole yksinkertaisesti mitään mahdollisuuksia edes päästä kouluttautumaan?
Hyvä jätkä -syndrooma pitää asetelmaa yllä
Edellinen kommentti kulkee yleensä käsi kädessä ns. “Hyvä jätkä -syndrooman” kanssa. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen ei halua puhua naisiin tai sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta syrjinnästä, jottei itse vaikuttaisi hankalalta tyypiltä tai jäisi (mies)porukan ulkopuolelle. Tosielämän kevyt esimerkki aiheesta: Keskustelen bileissä tasa-arvokysymyksiä liippaavista aiheista (mies)henkilön kanssa. Joukkoon liittyy nainen, joka naureskellen kysyy: Täälläkö sä taas paasaat feminismistä? Hyvä jätkä -syndroomasta kärsivä korostaa usein olevansa erilainen kuin muut naiset, sellanen “rennompi tyyppi”, joka ei välitä naisellisiksi mielletyistä jutuista, kuten kauneudenhoito - tai nillitä turhasta, kuten feministit. Hyvä jätkä on sisäistänyt ympäristöstään (miesten) tavan olla ja puhua, jolla pärjää paremmin tai voi nostaa omaa asemaansa. Eli siis vahvistaa jatkuvasti asiantilan pysymistä samana. Fun fact: Tytöillä harvoin on ollut varaa tai mahdollisuutta kasvaa kovin rennoiksi. Tsekkaa vanhempasi ja isovanhempiesi dynamiikka kotioloissa - seen?
Toimimme tutkimusten mukaan jopa 95% ajasta automaattivaihteella, siis tiedostamatta sen kummemmin ajatteluamme, toimintaamme jne. Tämän autopilotin sisällä on mm. kaikki se, mitä olemme oppineet maailmasta tarkkailemalla ja kuuntelemalla muita. Tämä automaatio säästää aivoja, jottei tarvitse joka tilanteessa funtsia, että miten tämän nyt tekisi, mutta ongelmana on se, että pinttyneitä ajatusratojaan ei aina tajua päivittää. Viime vuosina huimasti lisääntynyt, erilaisia ihmisoikeus- ja tasa-arvo ym. kysymyksiä esiin nostanut liikehdintä on lähes pakottanut meitä katsomaan peiliin ja tutustumaan näihin automaattiasetuksiimme, mikä ei ole koskaan mukavaa.
Syy ja vastuu on eri asia
Myös näihin sukupuolikysymyksiin liittyvä ajattelu on usein hyvin automatisoitunutta, ja siksi on vaikea itse havaita, ja varsinkin hyväksyä, että itsekin ajattelee monista jutuista tavoilla, jotka pitävät yllä ja jopa edesauttavat epätasa-arvoa. Ja jos nyt oot silleen, et ei koske meikämandoliinia, niin olisi melkoinen ihme, jos et olisi sisäistänyt mitään tämänkaltaista ajattelua, kun tämä on ollut se default maailmassa, johon olemme kasvaneet. Se mitä yritän sanoa on, että ei ole yksin sun syysi, jos ajattelet näin, mutta on yksin sun vastuu nyt viimeistään haastaa omia ajatuksia ja funtsia, että hetkinen, olenko mä osana pitämässä yllä tällaista ajatusmaailmaa? Alkaen ihan pienistä hassuista “vaan läpällä” sanotuista jutuista, tai naisten kokemusten vähättelystä.
Ihmisen perusasetuksiin kuuluu myös se, että se haluaa pitää kiinni minäkuvastaan. Muutos on lähtökohtaisesti ei kiitos, tutussa pysyminen säästää energiaa. Jos esim. Pekka on aina kelannut olevansa naisia hyvin kohteleva dude, ja yhtäkkiä esim. #metoo:n myötä tajuaa, että ei helvetti, minäkin olen käyttäytynyt aivan paskamaisesti tajuamattani, on luonnollista, että Pekka ei haluaisi millään hyväksyä tätä seksististä käytöstä osaksi käsitystä itsestään. Muutosta ei kuitenkaan voi tehdä, ennen kun hyväksyy asian tilan. Ihminen ei myöskään motivoidu, jos ei tajua miksi pitäisi muuttua. Jos tyttöjen ja naisten huonompi ihmisarvo ei kosketa sua suoraan, eikä ihmisoikeudet itsessään riitä motiiviksi, mikä voisi motivoida muutokseen?
Naistenpäivä joka päivä?
Summa summarum: Naistenpäivänä kukat yms. kiva, mutta vielä kivempaa olisi, että keskitettäisiin ihan kaikkina päivinä huomio siihen, että nämä asiat muuttuu. Ja jos tämä oli sun mielestä turhaa paasausta, niin se indikoi ainakin kahta asiaa:
1. Et ole itse joutunut kosketuksiin asian kanssa TAI Et ole ymmärtänyt, että olet joutunut kosketuksiin asian kanssa, koska olet niin tottunut siihen, että maailma toimii näin.
2. Hyväksyt tavalla tai toisella sen, että sukupuoli määrittää ihmisarvon.
Loppu.
(Tekstiä ei editoitu, koska tämän piti olla kolmen rivin somepostaus.)
Lähteitä:
https://www.ef.fi/…/lan…/naistenpaiva-eri-puolilla-maailmaa/
https://thl.fi/…/perhe…/tilastotietoa-perhevapaiden-kaytosta
https://www.naistenkartano.com/8-syyta-miksi-naistenpaivaa…/